Päivän Luukas

125. 8:49-50

49. Hänen vielä puhuessaan tuotiin synagogan esimiehelle kotoa sana: "Tyttäresi on kuollut. Älä enää vaivaa opettajaa."

50. Mutta kun Jeesus kuuli tämän, hän sanoi esimiehelle: "Älä pelkää. Usko, niin hän pelastuu."

Jairokselle tapahtui se asia, jota hän oli pelännyt enemmän kuin mitään muuta maailmassa: hänen rakas pieni tyttösensä kuoli. Jos sinä olet kokenut suuren menetyksen, tiedät kyllä, miltä isästä tuntui palvelijan kertoessa hänelle surusanomaa. Oli kuin maailma olisi pimentynyt lopullisesti Jairoksen ympäriltä. Mies ei jaksanut ymmärtää, miten hän pystyisi elämään tyhjääkin tyhjemmän elämänsä loppuun asti.

Mutta kaikeksi onneksi Jairos ei ollut yksin surusanoman saapuessa. Vapahtaja itse seisoi hänen vierellään. Tilanne oli ihan toinen kuin kotiin jääneellä äidillä, joka oli joutunut todistamaan vierestä lapsensa viimeiset hetket ilman Vapahtajan läsnäolon suomaa lohdutusta.

Palvelija oli sitä mieltä, että siinä tilanteessa oli turha enää vaivata Jeesusta. Tytön eläessä hän olisi ehkä voinut auttaa, mutta tämän kuoltua kaikki oli jo myöhäistä. Tuntuuko ajatus tutulta? Etkö sinäkin ole joskus ajatellut, ettei Jeesuskaan mahda tilanteellesi enää mitään. Asiat ovat päässeet kehittymään toivottomaan pisteeseen asti.

Jeesus ei kuitenkaan lähde luotasi pois; eihän hän lähtenyt Jairoksenkaan luota. Ja kun hän seisoo vierelläsi, on romahtaneessa maailmassasi kuitenkin yksi kiinteä piste: hänen sanansa. Jeesuksen sanassa sinulla on kiinteä piste, johon voit tarttua. "Älä pelkää. Usko, niin hän pelastuu." Älä pelkää silloinkaan, kun sinulle tapahtui se, mitä eniten maailmassa pelkäsit. Vierelläsi seisova Jeesus on yhä kaikkivaltias - tässäkin tilanteessa.


Kirjasta Mailis Janatuinen: Jää luoksemme – Sana Luukkaan evankeliumista vuoden joka päivälle. Perussanoma, 2000. (Nettiversion paasto- ja pääsiäisaika on sovitettu kuluvan vuoden kalenteria vastaavaksi.) © www.ilosanomapiiri.fi