www.ilosanomapiiri.fi    

2. JEESUS KOHTAA EPÄTOIVOISEN ISÄN (Markus 5:22-43)

Aluksi: Synagogan esimiehen virkaan valittiin joku yleistä kunnioitusta nauttiva kaupunkilainen. Kaikki muut evankeliumeissa esiintyvät synagogan esimiehet suhtautuivat Jeesukseen vihamielisesti paitsi Jairos. Jairoksella oli vain tämä yksi lapsi aikana, jolloin kaikki halusivat paljon lapsia, etenkin poikia (Luuk. 8:42).

1. Kuvitelkaa, miltä vanhemmista tuntui, kun he alkoivat odottaa kauan kaivattua lasta?

2. Mitä puolisoiden välillä saattaa tapahtua, kun lapsi sairastuu – miettikää eri vaihtoehtoja?

3. Miksi Jairos suostui hakemaan apua Jeesukselta, vaikka tämä ei ollut suosiossa niissä piireissä, joissa hän liikkui?

4. Kuvitelkaa, mitä isän sydämessä tapahtui jakeen 35 kohdalla?

5. Miksi Jeesus kielsi Jairosta pelkäämästä, vaikka hänelle oli tapahtunut pahin mahdollinen vaihtoehto (36)?

6. Mihin Jairoksen olisi pitänyt uskoa vielä tytön kuoltuakin?

7. Jairoksen vaimo oli joutunut näkemään lapsensa kuoleman sillä välin, kun mies oli poissa. Mikä oli ehkä hänen sieluntilansa silloin, kun Jeesus ja hänen miehensä tulivat surutaloon?

8. Lue tarkkaan, miten Jeesus herätti tytön henkiin (41-43). Mitkä seikat kiinnittävät erityisesti huomiotasi tässä kuvauksessa?

10. Miten pienen perheen elämä muuttui tämän tapauksen jälkeen?

Ilosanomakysymys: Jeesus sanoo sinullekin tänään: "Älä pelkää, vaan usko!" Hän tarkoittaa: "Jätä tämä asia minun käsiini. Minä kyllä pystyn sen hoitamaan." Jeesus itse pelkäsi vain yhtä asiaa, nimittäin eroa Isästään. Sitä hän pelkäsi niin paljon, että hikoili verta Getsemanessa. Sillä tavalla Jeesus osoitti, että ero Jumalasta (eli helvetti) on ainoa asia, jota ihmisen kannattaa pelätä. Kaiken muun pelottavan Herra voi ja tahtoo muuttaa siunaukseksi. Uskotko sinä sen?


Selitys: Tällä kertaa puhumme siitä, miten Kapernaumin synagogan esimies kohtasi Jeesuksen. Mies oli nimeltään Jairos, ja hänen ainoa lapsensa oli sairastunut kuolemantautiin. Tuohon aikaan haluttiin perheisiin paljon poikia. Jairos ja hänen vaimonsa olivat saaneet vain yhden tyttären. Varmaan he olivat aluksi pettyneitä. Kohta pienen perheen arki pyöri kuitenkin suloisen pikkutytön ympärillä. Isä ja äiti seurasivat lapsensa kehitystä suuri rakkaus sydämessään. Näin kului kaksitoista vuotta.

Eräänä päivänä lapsi sairastui vakavasti. Luultavasti kyseessä oli malaria, joka raivosi Galilean rantaseuduilla tuohon aikaan. Lääkärit eivät voineet auttaa. Jairos oli synagogan esimies, ja synagogan esimiehet suhtautuivat yleensä nuivasti Jeesukseen. Nyt hän oli kuitenkin kuullut, että tuo rabbi oli parantanut kalastaja Pietarin anopin kuumesairauden. Lapsensa hourimista kuunnellessaan Jairos siis päätti etsiä hänet käsiinsä.

Ehkä sinäkin olet tähän asti suhtautunut Jeesukseen vihamielisesti. Ehkä uskoit häneen lapsena, mutta myöhemmin kristinusko alkoi näyttää sinusta epätieteelliseltä, jopa vaaralliselta. Kunnes elämässäsi tapahtui sitten tragedia. Nyt tahtoisit pyytää Jeesukselta apua, jos vain kehtaisit. Ystäväni, älä sinäkään välitä ihmisten mielipiteistä. Mene sinne, missä Vapahtaja on tavattavissa. Mene sanan kuuloon.

Joku tiesi kertoa Jairokselle, että Jeesus oli parhaillaan järven takana. Hätääntynyt isä seisoi laiturilla ja odotti häntä palaavaksi tuska sydämessään: entä jos rabbi tulisi liian myöhään? Entä jos lapsi, hänen silmäteränsä, ehtisi kuolla?

Kun vene lopulta laski laituriin, tunkeutui Jairos ihmisten välistä Jeesuksen eteen ja heittäytyi hänen jalkoihinsa! Näky oli hätkähdyttävä, koska puuseppä-rabbi oli paljon alemmassa asemassa kuin synagogan esimies. Sitä paitsi juutalaiset eivät yleensä polvistu ihmisten eteen. Jairos ei kuitenkaan välittänyt siitä, mitä muut hänestä ajattelivat. Usko on sitä, että tulemme hätämme tai syntimme kanssa Jeesuksen luo, vaikka meitä miten hävettäisi. Niin teki tämä synagogan esimies.

Jairos esitti polvillaan Jeesukselle hätääntyneen pyynnön: "Pieni tyttäreni on kuolemaisillaan; tule ja pane kätesi hänen päällensä, että hän tulisi terveeksi ja jäisi eloon." (23). Jeesus olisi voinut sanoa miehelle piikikkään huomautuksen: "Miksi et ole tullut aiemmin minua kuulemaan?" Tai: "Eipä sinuakaan Johannes Kastajan kastejonossa näkynyt." Mutta Jeesus ei piikitellyt hätääntynyttä isää, vaan läksi kiltisti tämän mukaan. Ei hän kiellä apuaan siltäkään, joka on ollut häntä kohtaan välinpitämätön tai suorastaan vihamielinen.

Suuri kansanjoukko läksi uteliaana katsomaan, mitä Jairoksen luona tapahtuisi. Yhtäkkiä tielle ilmestyi muuan sairas nainen, joka pysäytti Jeesukseen. Kaiken kukkuraksi hän alkoi kertoa rabbille kahdentoista vuoden sairaskertomustaan. Jairos seisoi vieressä ja nyki Jeesusta hihasta: Lähdetään jo, ennen kuin lapseni kuolee. (Käsittelemme tuon naisen tarinaa ensi kerralla.)

Yhtäkkiä Jairos näki palvelijansa lähestyvän ihmisjoukkoa. Pahat aavistukset täyttivät hänen sydämensä. Ja aivan oikein, palvelija kertoi itku kurkussa isännälleen kauheat uutiset: "Tyttäresi kuoli; miksi enää opettajaa vaivaat?"

Jairos valahti kalpeaksi, ja maailma musteni hänen silmissään. Hänelle oli tapahtunut pahin mahdollinen onnettomuus. Hän oli menettänyt rakkaimman ihmisen maan päällä. Koskaan hän ei enää näkisi tyttönsä iloista hymyä eikä kuulisi tämän livertelyä. Kaikki oli liian myöhäistä. Kukaan ei voinut häntä enää auttaa. Ei Jeesuskaan. Jos sinä olet kokenut tällaisen menetyksen, tiedät kyllä, miltä tytön isästä tuntui.

Jairos ei tajunnut, miten hän jaksaisi palata tyhjääkin tyhjempään kotiinsa? Miten hän pystyisi elämään tyhjän elämänsä loppuun asti? Ja miten vaimo tämän iskun kestäisi? Hän saisi varmaan hermoromahduksen. Kaikeksi onneksi Jairos ei ollut yksin surusanoman saapuessa; Jeesushan seisoi hänen vierellään. Tilanne oli ihan toinen kuin kotiin jääneellä äidillä, joka oli joutunut näkemään lapsensa kuolinkamppailun. On eri asia kärsiä Jeesuksen vierellä kuin kaukana hänestä.

Mutta oliko Jeesuksella enää mitään apua tarjottavana lapsensa menettäneelle isälle? Palvelijakin oli sanonut: Miksi enää opettajaa vaivaat? Ehkä sinä olet kuullut samanlaisia kommentteja oman tragediasi keskellä. Epäuskon ääni on väittänyt, ettei Jeesusta kannata enää vaivata. Mutta uskoa on se, että tulet hänen luokseen vielä silloinkin, kun kaikki näyttää jo olevan liian myöhäistä.

Markus kertoo: Mutta Jeesus ei ottanut kuullakseen, mitä puhuttiin, vaan sanoi synagogan esimiehelle: "Älä pelkää, usko ainoastaan." (36*). Jeesus kieltäytyi kerta kaikkiaan kuuntelemasta palvelijan sanoja. Älä siis sinäkään kuuntele epäuskon ääntä: miksi enää opettajaa vaivaat. Älä katso tosiasioita, katso vierelläsi seisovaa Jeesusta. Tartu hänen sanaansa. Älä pelkää. Usko ainoastaan.

Se on uskoa, ettei ihminen lähde pois Jeesuksen luota silloinkaan, kun hänelle on tapahtunut pahin mahdollinen vaihtoehto. Älä sinäkään, tragedian kokenut ystäväni, lähde pois uskovien yhteydestä äläkä hylkää armonvälineitä. Armonvälineet ovat niitä välineitä, joiden kautta Jeesus on luvannut pitää meihin yhteyttä ja lohduttaa meitä. Niitä on kolme: Raamattu, kaste ja ehtoollinen. Tartu siis Raamattuun ja lue, miten Herran omat ovat ennenkin valittaneet tuskaansa. Ja mene sunnuntaisin kuuntelemaan raamatullista saarnaa.

Jairos ei lähettänyt Jeesusta pois, vaan kulki hänen rinnallaan raskaan tien kotiinsa. Joka askelella hän näki sielunsa silmillä sen, mikä häntä siellä odottaisi: lapsen ruumis, vaimon epätoivo ja tyhjä loppuelämä. Joka askeleella Jairos kuitenkin tarttui Jeesuksen sanoihin: Älä pelkää. Usko ainoastaan. Älä pelkää. Usko ainoastaan. Näin usko ja epätoivo kamppailivat hänen sydämessään.

Lopulta saavuttiin synagogan esimiehen komeaan kotiin. Hautajaisvalmistelut olivat jo käynnissä. Hautajaisethan pidetään kuumissa maissa joko kuolinpäivänä tai sitä seuraavana päivänä. Itkijänaiset oli kutsuttu paikalle, ja meteli oli korvia huumaava.

Markus kertoo: Jeesus näki hälisevän joukon ja ääneensä itkeviä ja vaikeroivia. Ja käydessään sisään hän sanoi heille: "Mitä te hälisette ja itkette? Lapsi ei ole kuollut, vaan nukkuu." Niin he nauroivat häntä. (38-40). Miksi Jeesus sanoi lapsen nukkuvan, vaikka tiesi tämän olevan kuollut? Ensinnäkin hän tahtoi opettaa, että kuolema on vain uni, josta kaikki heräävät viimeisenä päivänä. Ja ehkä Jeesus myös ajatteli tytön tulevaisuutta. Millainen julkkis hänestä tulisikaan, jos hänen tiedettäisiin heränneen kuolleista. Kuuluisuus voisi pilata tytön elämän. Oli parempi, että ihmiset pitäisivät hänen kuolemaansa erehdyksenä.

Markus jatkaa: Mutta hän ajoi kaikki ulos ja otti mukaansa lapsen isän ja äidin sekä ne, jotka olivat hänen kanssaan, ja meni sisälle sinne, missä lapsi makasi. Ja hän tarttui lapsen käteen ja sanoi hänelle: "Talita kuum!" Se on käännettynä: Tyttö, minä sanon sinulle, nouse. Ja heti tyttö nousi ja käveli. Sillä hän oli kaksitoistavuotias. Ja he joutuivat suuren hämmästyksen valtaan. (40-42).

Synagogan esimiehen kodissa tapahtui uskomaton ihme. Kuollut tyttö hyppäsi sängystä ylös täysin terveenä. Vanhemmat olivat niin pyörällä päästään, etteivät olisi huomanneet antaa lapselle ruokaa, jollei Jeesus olisi heitä neuvonut. Yleensähän malariasta toipuva potilas on jonkin aikaa ihan ventti, eikä hänellä ole ruokahalua. Tämä lapsi oli heti paikalla täysin pirteä.

Markus kertoo: Jeesus kielsi ankarasti heitä kertomasta tästä kenellekään (43). Miksi Jeesus suhtautui ihmeisiinsä näin salailevasti? Jos tällainen ihme tapahtuisi meidän päivinämme, niin siitä kirjoitettaisiin kohta menestyskirja. Jeesus ei kuitenkaan halunnut niittää mainetta ihmeiden tekijänä. Hän halusi ennen kaikkea, että ihmiset kuuntelisivat hänen julistustaan. Ihme ei näet anna kenellekään pelastavaa uskoa eikä siis vie ketään taivaaseen. Sen tekee vain Jumalan sana.

Kolmen vuoden kuluttua Jairoksen perhe kuuli, että Jeesus oli tapettu. Jollakin tavalla nuo kolme aavistivat ristinkuoleman todellisen syyn. Jeesus oli kuollut Jumalan vihollisen kuoleman. Sen kuoleman, joka Jairoksen itsensä olisi pitänyt kuolla, olihan hänkin aluksi kuulunut Jeesuksen vastustajiin.

Kun perhe sitten kuuli huhuja Jeesuksen ylösnousemuksesta, se uskoi niihin heti. Jos Jeesus oli kerran pystynyt herättämään tyttösen henkiin, niin totta kai hän pystyi itsekin nousemaan kuolleista. Ja kun Kapernaumiin perustettiin sitten seurakunta, liittyivät nuo kolme heti sen jäseniksi kasteen kautta.

Ajatelkaa, millainen onnenpotku tytön tragedia oli hänen perheelleen. Ilman sitä synagogan esimies olisi pysytellyt loitolla Jeesuksesta. Eikö tämä pidä paikkaansa sinunkin tragedioittesi suhteen? Olisitko sinä ja olisiko sinun perheesi tutustunut Jeesukseen, jollei niitä olisi tapahtunut?

Mutta mitä Jeesus tahtoo sanoa tämän kertomuksen kautta sinulle, jonka läheinen on jo ehtinyt kuolla? Kun ystäväni 16-vuotias sisar oli menehtynyt hirvikolarissa, lähetin hänelle tervehdykseksi nämä Jeesuksen sanat: Tyttö ei ole kuollut, vaan nukkuu. Tartu siis sinäkin näihin sanoihin kaipauksesi keskellä. Ei rakkaasi ole ikuisesti kuollut, hän vain nukkuu viimeiseen päivään asti. Yhtä varmasti kuin Vapahtaja herätti Jairoksen tyttären, yhtä varmasti hän tarttuu myös sinun rakkaasi käteen viimeisenä päivänä ja nostaa hänet ylös haudasta.

Aikuiseksi kasvettuaan sai Jairoksen tytär varmaan todistaa monelle kastekoululaisille kokemastaan ihmeestä. Kun hän oli viisikymppinen, alkoi Israelissa juutalaissota. Sen jälkeen maa ei enää palannutkaan normaaliin rauhan tilaan. Kaikkien mullistusten keskellä sai tuo kristitty nainen lohduttaa toisia sillä sanalla, jonka Jeesus oli kerran sanonut hänen isälleen: Älä pelkää, usko ainoastaan! Saman sanan tahtoo Jeesus sanoa nyt sinullekin: Älä pelkää. Usko ainoastaan. Olivatpa elämäsi surut ja huolet miten suuria hyvänsä, älä pelkää, usko ainoastaan.